Ihana ilma?

Kävimme aatonaattona toivottelemassa hyvät joulut kummeilleni ja Empan toiveesta lähdimme läheiseen leikkipuistoon tätini kanssa. Ilma oli harmaa ja kostea, sellainen kuin viimeaikoina se nyt on Hämeessä ollut. Juuri sillä hetkellä ei tosin satanut. "Ihana ilma!", huudahti kummitätini ulos astuttuaan. Luulin kuulleeni väärin, mutta sama lausahdus toistui myöhemmin uudestaan. "On vähän syksyistä", mutisin hämmentyneenä. "Niin onkin, syksyisen ihanaa", hehkutti tätini.

Leikkipuistossa ollessamme alkoi sataa jotain harmaata veden ja loskan seosta. Kummitätini nosti hupun päähänsä ja totesi, että onpas mukavaa olla ulkona. Eipä siihen oikein ollut mitään sanottavaa.

Jouluaatto ja joulupäivä tuli oltua kokolailla sisätiloissa, mutta tapaninpäivän aamuna seinät alkoivat kaatua päälle. Oli päästävä ulos, oli keli mikä tahansa. Kyllähän kurahousut, goretex ja muut tekniset materiaalit ovat mahdollistaneet sen, että ulkoilukeli on vain asennekysymys. Mutta pakko myöntää, että kun on harmaata ja kuraista, minulla ei vain aina asenne riitä uloslähtöön, vaikka kuinka yrittäisin itseäni motivoida: ulkoilusta tulee reippaampi olo, lapset kiukuttelvat vähemmän ulkoilun jälkeen jne.

Ulkona oli vielä aika hämärää, kun suuntasimme lasten kanssa metsään. Leikkipuistoon pääsisi nopeammin tietä pitkin, mutta onhan metsäseikkailu paljon jännempää. Hienoja keppejäkin löytyi heti alkumetreillä.

Takaisin tullessa taisi aurinkokin vähän pilkahtaa. Itseasiassa oli aika ihana ilma. :)

Jouluaskarteluja

Askartelu ei ole ollut meillä oikein suosiossa viime aikoina. Paikallisessa Lasten ja nuorten kulttuurikeskuksessa oli joulutapahtuma, jossa molemmat kuitenkin innostuivat askartelemaan.

Neilikkamandariineja. Timon sormivoimille oli vielä vähän liian rankkaa, äiti auttoi.

Huopatossumagneetit. Näistä piti tehdä luistimet, mutta me jätettiin klemmariterän ompeleminen väliin.

Kotona on tehty suolataikinasta kuusenkoristeita. Reunoilla vanhemmat kultaspreyllä maalatut versiot, jotka olivat varastossa muuttuneet vihreiksi! Keskellä vesivärillä + liimattu raesokeria -versio. Raesokeria ei näy kuvassa, koska pojat kävivät nakertelemassa ne kaikki.

Äiti askarteli piparilinnan vartiosotilaineen.

Vartiosotilaat hävisivät linnan puolustamistaistelun melko pian.

Hauskaa joulua blogin lukijoille!

Voittaja

Arvonnassa voitti kolmas kommentti. Onnea Saara!

Vastajauhettua kahvia

Kyläilimme minun mummullani eli lasten isomummullani. Mummulta löytyi kahvimylly, jota Emppa sai käyttää.

 

Kahvipavut myllyyn ja sitten veivataan

Porot löytyvät laatikosta.

Kahvi suodattimeen.

Tämän kyläilyn jälkeen Emppa on bongannut kahvipapujen kuvia useammassakin mainoksessa televisiossa ja kadulla. Eli hyvin hän tunnistaa kahvipavun. Tästä sen taas huomaa, miten itse tekeminen on parasta oppia. Nyt ei tosin ollut tarkoituksenakaan opettaa mitään, vaan saada Emppa viihtymään jonkin muun kuin riehumisen parissa. Hyvin toimi. Pitäisiköhän siirtyä kotonakin vastajauhettuun kahviin?

Minä Itse -joululahjavinkit

Minä Itse - tuotteista puhutaan meillä kotona erikoisleluina. Montessori-välineet eivät virallisesti ole leluja, mutta meillä niitä käytetään leluina ja niillä saa leikkiä kuten haluaa. Ne ovat kuitenkin erityisiä, eikä niitä laiteta lelukoreihin muiden sekaan. Osa erikoisleluista on esillä jatkuvasti, osa taas on kaapissa ja ne saa leikkeihin pyytämällä tai minun ehdotuksestani. Tämä siksi, että osaan tuotteista tarvitaan työrauha. Esimerkiksi omenapuupeliä ei voi pelata, jos Artza paikalla. Pelistä ei vaan tule mitään, kun yksivuotias yrittää jatkuvasti napata pelinappuloita suuhunsa.

Kysyin tänä aamuna Empalta, mikä on hänen mielestään paras erikoislelu. "Värilliset lieriöt." - kuului epäröimätön vastaus. Postaukseni tuotteesta löytyy täältä. Värilliset lieriöt on siitä hauska, että sitä voi tutkia yhdessä lapsen kanssa tai antaa lapsen tutkia itsekseen. Samalla tuotteella saa siis sekä yhteistä puuhaa että äidille aikaa vaikka ruuanlaittoon. Värilliset lieriöt on meillä katsottu työrauhan vaativaksi erikoisleluksi. Suosittelen värillisiä lieriöitä joululahjaksi yli kolmevuotiaalle. Vanhemmatkin lapset varmasti pitävät tuotteesta, mutta kaksivuotiaille ja nuoremmille suosittelisin jotain muuta.

Artza ei vielä suosikkiaan osaa nimetä, mutta käyttäytymisen perusteella veikkaisin pallolaatikkoa. Tämä erikoislelu on aina esillä, sillä koska tahansa voi olla hyvä hetki availla laatikkoa ja tiputella palloa koloon. Postaus pallolaatikosta löytyy täältä.

Oma suositukseni koko perheelle on tasapainolauta käsille. Tuote on tarkoitettu käytettäväksi niin, että kahdella kädellä pidetään lautaa ja kallistellaan niin, että kuula kulkee urassa. Lauta on kuitenkin niin iso ja painava, ettei Emppa vielä jaksa leikkiä näin yksin. Pienemmän lapsen kanssa voikin tasapainoilla yhdessä tai tehdä kuten Emppa ja Artza ja laittaa lauta pehmeälle alustalle. Painamalla lauta kallistuu ja kuula liikkuu. Ja kädelläkin voi auttaa. Kivaa puuhaa vaikka välipäiviksi tai uudenvuodenbileisiin. Tasapainolauta on 25 % alennuksessa vuoden loppuun asti. Sen saa omaksi hintaan 16,50 euroa ja 2 kk vuokraus maksaa 4,50 euroa.

Jouluksi tuotteet saa varmasti kun tilaa viimeistään huomenna maanantaina 16.12.

Ja muistattehan osallistua laskusauvojen arvontaan!

Tasapainolautaa voi käyttää yhdessä aikuisen kanssa.

 

Mukana on 2 kuulaa, joten 2 lasta voi leikkiä yhdessä.

 

Kun lautaan nojaa, kuula liikkuu.

 

ARVONTA ja laskusauvoista

Saimme Montessori Print Shopista tutustumista varten Sovelluksia laskusauvoille. Nämä sovellukset on varsinaisesti tarkoitettu isoille laskusauvoille ja punaisille sauvoille, mutta me tehtiin näitä pienillä laskusauvoilla. Pienissä laskusauvoissa on kaksi settiä sauvoja 1-10 sekä numerolaatat.

Tässä pari asettelumallia.
Aina suosiossa oleva spiraali.

Sovelluksissa on malleja sekä tasossa, että kolmiulotteisina. Tämän kokosin itse :)

Annoin molemmille pojille sauvat 1-5. Timo etsi suurinta tai pienintä.

Eero teki meidän perheen. Isä, äiti, Eero, Timo ja Topi-koira.

Eerolle ja Timolle Eero laittoi vielä urheilukilpailusarjat. Kesällä Eero kävi kilpailemassa sarjassa P7, Timon sarja on yksi-vuotiaat.

Eero piti kovasti laskusauvoilla puuhailusta, varmaan kaivetaan ne esiin tänään vielä uudestaan.

Montessori Print Shop on luvannut lahjoittaa Sovelluksia laskusauvoille  -tehtävät yhdelle onnekkaalle. Lisäksi meiltä tulee mukaan pienet laskusauvat! Tästä paketista riittää iloa pitkään! Voit osallistua arvontaan kommentoimalla tämä postausta viimeistään 16 joulukuuta.

Jet lag korjaantuu lumitöillä

Palasimme Thaimaasta kotiin eilen. Viiden tunnin aikaero aiheutti sen, että Artza heräsi kolmelta viime yönä. Kantorepun ja "maamman" maagisella vuoroyhdistelmällä sain Artzan unia jatkettua melkein puoli kuuteen, mutta sitten heräsi jo Emppakin.

Olen todennut, että jet lag korjaantuu parhaiten oleilemalla mahdollisimman paljon luonnonvalossa. Näin talvella aihetta ei ole liian kanssa, joten heti kun aurinko nousi, suunnistimme lasten kanssa ulos.

Matkamme aikana oli tullut juuri sen verran lunta, että lumitöitä päästiin tekemään. Ei lumikolaan tosin paljoakaan lunta mahtunut, kun siellä oli jo kaksi apulaista. Emppa onneksi innostui hetkeksi auttamaan lumilapion kanssa, mutta ei lumitöistä siltikään tullut oikeastaan muuta kuin iloinen mieli ja punaiset posket. No, kohta se kumminkin sulaa. :)

Ulkoilun avulla sain Artzan pysymään hereillä normaaliin päiväuniaikaan asti, joten ehkä tästä aikaerosta hänen osaltaan selvitään tällä. Emppa ei nukahtanut unisadun ja lepohetken aikana, joten tiedossa on pitkä ilta väsyneen ja kärttyisen kolmevuotiaan kanssa. Nukkumaan kun ei auttaisi mennä liian aikaisin, jottei taas tulisi aamuyöherätystä. Täytyykin miettiä jo valmiiksi kivaa puuhaa iltaa varten. Lumitöitä uudestaan?

Thaimaa opettaa

Olemme olleet reilun viikon lomamatkalla Thaimaassa. Aiheesta tulee varmaan ennemmänkin postauksia, mutta nyt tällainen pikaraportti kesken matkan, mitä kaikkea lapset ovat oppineet lomalla.

Emppa on oppinut ainakin seuraavat ilmaisut englanniksi: Hello, bye bye, thank you, yes, no.

Artzan kommunikaatiotaidot ovat myös kehittyneet. Vilkutuksia, hei-huudahduksia ja hymyjä saavat kaikki. Artza osaa myös osoittaa haluamaansa asiaa ja sanoa anna. Kissa-havainnon Artza ilmaisee kimeällä miu-äännähdyksellä, kalat ovat ka ja muut eläimet bää.

Artza on oppinut juomaan pullonsuusta.

Emppa on oppinut yhteenlaskua. Tänään hän raportoi: "Ollaan menty kolme kertaa tuk-tukilla. Jos mennään vielä kaksi kertaa, ollaan menty viisi kertaa". Kuvassa on menossa toinen kerta tuk-tukilla.

Ennenkaikkea lapsista on tullut oikeita vesipetoja. Kumpikin hyppää pelotta syväänkin veteen ja alkaa uida pintaa kohti. Empalla pinnalla pysyminen eli uimataidon alku alkaa jo olla aika lähellä.

Niin ja sen olemme myös oppineet, että Thaimaan kuninkaan syntymäpäivä on huomenna 5.12.

Möbiuksen nauha

Möbiuksen nauha tuli aikanaan esiin yliopistossa matematiikan luennolla ja hetken pohdittuani keksin, että olin ollut nauhan kanssa tekemisissä aikaisemminkin. Itse asiassa jo alle kouluikäisenä, en vain silloin tiennyt, että nimi oli Möbiuksen nauha, vaan pidin äidin neuvomia leikkauhommia hienoina taikatemmppuina. No, nyt sitten oli poikien vuoro tutustua Möbiuksen nauhaan.

Ensin teipataan ihan tavallinen rengas paperista ja leikataan keskeltä. Tästähän tuli tietysti kaksi rengasta. (Kuvan oikeassa alalaidassa näkyy, kun toisella kädellä pidän Timolle paperia leikattavaksi samalla kun otan kuvaa. Selvisimme kaikki ilman haavoja.)

Sitten ennen teippausta kierretään toista päätä puoli kierrosta. (Tämä on se varsinainen Möbiuksen nauha.)

Ja sitten vielä täysi kierros kiertoa.

Nauhaa voi leikkaamisen sijaan tutkia myös siten, että lähtee piirtämään nauhan ympäri, toisella värillä toiselle ja toisella toiselle puolelle.

Netistä satuin löytämään myös  Möbiuksen nauha kaulaliinan!

Ihana ikävä

Kävimme viettämässä rakkaan mieheni kanssa laatuaikaa kahdestaan Helsingissä. Ohjelmassa oli hyvää ruokaa ja juomaa, Black Sabbathin keikka ja yö hotellissa. Lapset olivat hyvässä hoidossa äidilläni. Olipa ihanaa!

Olen ollut lasten kanssa todella tiiviisti yhdessä ja arjen pyörteissä pinna on ollut ajoittain kireänä. Nyt kun olimme melkein vuorokauden erossa toisistamme, tuli kova ikävä ja muistui taas paremmin mieleen, kuinka onnellinen olen ollessani niin hienojen ihmistaimien äiti.

Black Sabbathilla on monta hienoa biisiä, mutta tähän tilanteeseen sopii paremmin Ozzyn omasta tuotannosta, levyltä  Ozzmosis tämä:

"My Little Man

 

Don't you know I love you more than life itself?
Don't you know that you're my pride?
And I would not have you walking through this world
Without me by your side

 

Go to sleep my little man
Don't you weep my little man

 

I'd like to keep you with me all your life
But I know I can't do that
So I must try teachin' you the wrong from right
To keep the vultures from your back

 

Go to sleep my little man
Don't you weep my little man

 

And when you're dreaming you can talk to angels
So wipe the tears from your eyes
And if there's demons that try to steal your breath away
You can't believe that know my spirit will be standing by your side

 

You saved me, you gave me, the greatest gift of all
Believe me, believe me, there ain't no mountain that's too tall

 

I would gladly carry your cross for you
To take your pain away
But what I can't carry is my love for you
Beyond my dying days

 

So be strong my little man
When I'm gone my little man
You got to be my little man
So don't you weep my little man

 

Go to sleep my little man
Don't you weep my little man
You got to be my little man
So don't you weep my little man
Go to sleep my little man"

Kun hälytyksen Sami saa...

Meillä katsotaan melko usein Palomies Samia. Siinä hälytykset tulevat paloasemalle faksin näköisellä laitteella. Meillä hälytyslaitteena on Minä Itse -tuote nimeltä pankki ja hälytykset luetaan pelikorteista, jotka ovat juuri sopivia vedettäväksi ulos pankin aukosta.

"Hälytys! Takka on tulessa. Äkkiä sammutustöihin Palomies Sami ja Elvis"

ISKU! ja vähän sisustusta

Isäinpäivänä oli erikoiskerta karatessa. Harjoiteltiin hurjia murskaustekniikoita :D Tästä tuli meidän poikien välitön suosikki. Ensin isä komentaa poikia olemaan hiljaa lehdenluvun ajan ja sitten hurja isku!

Loppuun vielä jostain toisesta blogista kopioimani sisustusvinkki meidän keittiöön sovellettuna. "Jos et voi peittää, korosta."

Ei aina tarvita ohjetta (mutta joskus se olisi hyvä olla)

Yleensä ennen uuden Montessori-välineen esittelemistä selvitän itselleni, kuinka väline tulisi esitellä lapselle. Netistä löytyy hyvin englanninkielisiä ohjeita ja videoita. Joitakin ruotskinkielisiäkin olen löytänyt, en vain tiedä useimpien materiaalien nimiä ruotsiksi, suorat käännökset kun eivät onnistu. Esimerkiksi nämä värilliset lieriöt ovat englanniksi knobless cylinders ja ruotsiksi färgcylindrarna. Kokeilkaapa hakea näillä kolmella erikielisellä hakusanalla Googlesta. Eipä löydy suomeksi aiheesta kuin meidän tuotesivu.

 

Mutta värilliset lieriöt tulivat meillä käyttöön ilman ohjetta. Oli vähän tilanne päällä ja pikkukiukuttelu uhkasi muuttua raivariksi. Interventiona sai toimia värilliset lieriöt. Nämä olisi tarkoitus esitellä tietyssä järjestyksessä, mutta Emppa sai nyt valita, missä järjestyksessä laatikot avataan.

 

 

 

Lieriöistä tehtiin muureja ja torneja lisäämällä rakennelmaan aina jäljelläolevista paksuin tai korkein. Muureista totesimme, että punaisista tuli tasainen moottoritie, kun taas vihreä, keltainen ja sininen muuri olivat portaita.Torneja emme huomanneet vertailla, mutta ihmetellään niiden mahdollisia korkeuseroja sitten seuraavalla kerralla.a. Porras-muureista oli helppo tarkistaa, ovatko lieriöt oikeassa järjestyksessä. Sormi hyppii rappusia pitkin aina ylös-ylös-ylös tai alas-alas-alas, eikä koskaan alas-ylös.

 

 

Seuraavaksi teimme monivärisiä muureja. Kun laittoi keltaiset ja vihreät portaat päällekkäin, saikin aikaiseksi tasaisin moottoritien. Tai ensimmäisessä versiossa oli vähän kuoppia ja mäkiä, mutta Emppa korjasi asian.

 

Seuraavalle kerralle olin hankkinut Montessori Print Shopista lisätehtäviä. Tilasin tämän setin, jossa on 28 mallia värillisille lieriöille. Hinta (alle 5 taalaa) on mielestäni ihan kohtuullinen. Ilmaisia kun ei netistä juurikaan löydy ja itse tekemiseen menisi aika paljon aikaa. Maksettuani ostokset sähköpostiin tuli samantien latauslinkki. PDF-tiedosto auki ja printteri käyttöön, siinä se. Ainakin meidän värilliset lieriöt sopivat pohjille suoraan ilman mitään sovitteluja. Siihenkin oli ohjeet, mutta en siis tarvinnut niitä. Sivuilta olisi löytynyt ohjeet myös siihen, miten nämä kannattaisi esitellä, mutta en viitsinyt perehtyä aiheeseen, koska ilman ohjeita meni viimeksikin niin hienosti.

 

Nytkin homma alkoi lupaavasti. Emppa otti lieriöitä innokkaasti pois laatikosta, teki oma-aloitteisesti torneja ja muureja ja tarkisti, menikö oikein. Virheiden tekeminen näytti olevan osa huvia. "Katsos nyt äiti, onko oikein. Ylös-ylös-ylös-hups alas-ylös. Pitää varmaan korjata" oli aika usein toistuva kommentti.

 

 

Mutta asettelu hienoihin tulosteisiin ei kiinnostanut. Ei sitten yhtään. Tein sitten itse asetelmia papereille kahdella värillä samalla kun Emppa teki kahdella muulla omiaan. Tykkäsin kyllä kovasti. Emppa ei ilmeisesti halunnut tehdä valmiin mallin ja ohjeen mukaan, hyvinhän se sujui ilmankin.  Lopulta lahjoin Empan kokeilemaan yhtä mallia lupaamalla, että tehdään sitten yhdessä kaksivärinen torni. Ei tarttunut innostus mallin tekemiseen, joten luovutin ja teimme sen tornin. Emppa teki alun ja minä Kansasin huipun, kun Empan pituus ei enää riittänyt. Kivaa oli sekin, mutta seuraavaa kertaa varten etsin kyllä ohjeen, että miten Empan saisi tekemään ohjeiden ja mallin mukaan. Ne kun on niin hienoja.

 

 

 

Tallinassa

Käytiin syysreissulla Tallinassa. Kadriorgin-palatsin puistoalueella on lasten museo Miia-Milla-Manda. Perhelippu maksoi noin viisi euroa ja mikä tärkeintä, museon tavaroihin SAA koskea!

Leikkihuoneessa. Ei muuten ollut ruuhkaa, kuten kuvasta näkyy :)

Vanhanajan kauppa.

Siilit kuvattiin askartelumalleiksi tulevaisuutta varten. Etummaisen piikit olivat auringonkukansiemeniä.

Jee, voittajat!

Puhuva roskis, joka kiitti kun laittoi roskia. (Kaikki kaivettiin taskuista.)

Lopuksi vielä herkuteltiin kahviossa.

Ulkona oli kiva leikkipaikka, mutta oli niin kurja ilma, että jätettiin ulkoleikkipaikka väliin.

Hyvää isänpäivää! (sisältää lahjapaljastuksia)

Meidän Isi-mies herätettiin laululla ja lahjoilla. Aamupala on syöty ja nyt on isin ja Empan laatuajan vuoro. Emppa halusi pelata isin kanssa omenapuupeliä.

Emppa antoi lahjaksi isille itse kerhossa tekemänsä rannekorun, joka on kuvassa isin ranteessa. Minä annoin lasteni isälle kaksi lippua ensi kesän heavyfestareille. Toivottavasti hän ottaa minut mukaan. Artza ei vielä lahjoja osaa antaa, mutta hengaili hengessä mukana. Lasten papat saavat elektroniset valokuvakehykset ja muistitikulle lastenlasten kuvia. Mutta papat eivät ole vielä saaneet lahjojaan, joten hys, hys. :)

Teippitaiteilua

Sain veljeltäni sinisiä ja valkoisia teippejä muutaman rullan. Lapset viihtyivät hetken teippejä liimaillessa ja Emppa teki jopa isänpäiväkortinkin. Kortti on tuo kuvassa näkyvä sinivalkoinen "paita". Sikäli kivaa puuhaa, että viihdytti niin 1-vuotiasta kuin 3-vuotiastakin.

Tuhannen helmen ketju

Sadan helmen ketju oli pitkään Eeron suosikki. Nyt meille tuli tuhannen helmen ketju. Ensin tulostin netistä nuolet ketjua varten täältä kohdasta 100 Bead Chain Arrows löytyy nuolet tuhanteen asti.

Laminointi on aina suosikki hommia. Ja onneksi meillä on niin huono laminointikone, että laminoitavat jutut pitää laittaa kahteen kertaan koneen läpi :)

Ketju selviteltiin ja suoristeltiin. Tuli muuten äidillekin todella konkreettisesti näkyviin ero sadan ja tuhannen välillä. Sataketju on kuitenkin suht lyhyt, mutta tuhannen helmen ketju ei edes mahtunut olohuoneeseen vaan jatkoi vielä eteiseen.

Sitten äiti aloitti leikkaamisurakan ja samalla Eero laitteli numeroita. Tämä on viimeinen kuva, mikä otettiin, koska pian tämän jälkeen pikkuveli heräsi päiväunilta ja ketju täytyi siivota pois odottamaan seuraavaa kertaa.