sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Mansikkamussukat

Meidän perheessä rakastetaan mansikoita. Itseasiassa koko perhettä ei olisi ilman mansikoita, sillä tapasin mieheni hänen kesätöissään mansikanmyyjänä. Kaverini antoivat silloin 19 vuotta sitten hänelle lempinimeksi Mansikkamussukka.

Meillä kuluu mansikoita uskomattomia määriä. Näin kesällä niitä syödään sellaisenaan, kermavaahdon tai jäätelön kanssa ja talvella mansikoita sulatellaan pakkasesta pannukakun kaveriksi tai kiisseliin melkein joka viikko. Mansikat olemme käyneet poimimassa Iso-Hiiden Kartanolta. Poimimme mansikat itse, koska se on kivaa ja silloin tietää varmasti, mitä saa. Hieman torihintoja halvemmaksikin itsepoiminta tulee.

Emppa on kysellyt lumien sulamisesta lähtien, koska mennään mansikoita poimimaan ja tänään tehtiin ensimmäinen poimintareissu. Mansikoiden poimimisen lisäksi Emppaa innostaa lähtemään mukaan se, että pellolle mennään traktorin vetämän peräkärryn kyydissä.

Minä ja Artza tosin emme tällä kertaa tulleet kyytiin, vaan kävelin perässä työntäen nukkuvaa Artzaa rattaissa. Kun pääsimme pellolle, ämpäreissä oli jo monta mansikkaa kerättynä. Vielä enemmän mansikoita taisi tosin jo olla Empan mahassa. Pellolla mansikkapenkkien välit olivat niin leveät ja rattaat niin kapeat, että sain Artsan ihan viereen ja pääsin itsekin keräämään (ja syömään) mansikoita itsekin. Pian ämpärit olivatkin täynnä ja Artsakin heräsi uniltaan. Sitten taas traktorin kyytiin ja lopuksi vielä leikkipaikalle. Kivaa oli ja pian taas uudestaan. Kunhan saamme tämän päivän saaliin syödyksi ja pakkaseen. Se perkaaminen ja säilöminen ei ole ollenkaan niin kivaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti