tiistai 11. kesäkuuta 2013

Matka on määränpää

Minä ja lapset palasimme tänään matkalta. Eilen aamulla käsiini sattui lahjakortti laivaristeilylle. Kysyin Empalta, lähdetäänkö laivalle, mutta Emppa halusi junaan. Päätettiin tehdä molemmat eli junalla Helsinkiin, sieltä laivaan ja seuraavana päivänä taas junalla kotiin.

Varasin laivamatkan ja kun päiväunet oli nukuttu, lähdimme liikkeelle. Junaliput ostin asemalta. Junaa odotellessa ihmettelimme muita junia ja lapset söivät välipalaa. Junamatka meni mukavasti leikkivaunussa. Alhaalla oli tilaa rattaille ja ylhäältä löytyi liukumäki, kirjoja ja suosikiksi osoittautunut leikkijuna. Kun Pasilan asema oli ohitettu, lastasin lapset rattaisiin, heitin repun selkääni ja sinun menoksi. Ensin käytiin syömässä ja sitten ajeltiin metrolla ja ratikoilla, käveltiin ja ihmeteltiin. Artza nukkui toiset päiväunensa rattaissa.

Meillä on käytössä Phil&Teds Explorer rattaat. Ne ovat kevyet ja kahden rattaiksi kapeat. Isompi matkustaa etupenkissä ja pienempi isomman taakse alle kiinnitettävässä sisaristuimessa. Matkustusasento on aika pysty, joten päiväunia varten Artzalla on kaulassa niskatyyny. Mukana oli myös Manduca-kantoreppu laivalla oloa varten. Matkatavarat olivat repussa.


Aikamme seikkailimme pitkin Helsinkiä ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Pikkuhiljaa suuntasimme kohti satamaa. Satamaan päästyämme lapset pääsivät pois rattaista ja meno oli aika villiä. Molemmat konttasivat, kiljuivat ja painivat lattialla. Kun alkoi tulla aika lähteä laivaan, laitoin lapset taas rattaisiin. Alkoi jo olla nukkumaanmenoaika ja väsyneet lapset kiukuttelivat. Itku kuitenkin loppui, kun päästiin hyttiin.  Hetken ihmettelimme hyttiä, sitten kävimme leikkipaikalla ja iltapalalla.



Aamu alkoi laivan buffet aamiaisella. Oma haastensa saada kolme ihmistä kun kaksi kolmesta ei osaa hakea ruokaansa itse ja yhtä kolmesta ei voi jättää hetkeksikään yksin esim. syöttötuoliin. Rattaat olisivat olleet hyvät, mutta ne eivät pöytien väliin olisi mahtuneet. Manduca auttoi, sillä sain sentään molemmat kädet käyttöön.

Aamiaisen jälkeen käytiin taas leikkipaikalla ja vähän ostoksilla. Sitten laivailut oli laivailtu. Helsingissä kävimme ostamassa torilta mansikoita ja ajelimme taas ratikalla. Artza vetäisi päivän ensimmäiset päikkärit rattaissa. Rautatieasemalla ihastelimme lipunmyynnissä olevaa pienoisrautatietä. Lippu oli kuitenkin hankittava automaatista, sillä jonot olivat niin pitkät, ettemme olisi ehtineet seuraavaan junaan. Joku automaattien luona näkemäni VR:n henkilö väitti, että perhelipun (eli paikka myös alle 6-v. lapselle) saisi myös automaatista, mutta en minä ainakaan onnistunut. No, junassa oli hyvin tilaa, eikä kukaan tullut kyselemään minun vieressäni ollutta paikkaa. Oman paikkani osasin kuitenkin varata leikkivaunuun.

Junamatka meni nopeasti ja kohta oltiin jo asemalla odottaneessa autossamme matkalla kotiin. Molemmat lapset nukahtivat melkein heti. Ennen nukahtamistaan Emppa ehti vielä kysyä "miksi mennään kotiin?" Kotipihalla jätin lapset nukkumaan autoon itkuhälyttimen (oikeasti radiopuhelin) kanssa. Ehdin päiväunien aikana purkaa laukun, laittaa pyykkikoneen päälle ja tehdä ruuan. Kun lapset heräsivät, alkoi kiukuttelu heti. Tappelivat keskenänsä ja roikkuvat minussa. Artza heitteli syötettyä ja sormiruokaa pitkin ja Emppa nosti mekkalaa, koska häntä ei koskaan syötetä. Teki mieli lähteä uudestaan matkalle.



Lapset ovat tottuneita matkusteluun ja viihtyvät reissussa hyvin, kunhan päivärytmistä pidetään suurinpiirtein kiinni ja ruokahuolto pelaa. Artzalle otin mukaan soseita (ei kelvannut) valmispuuroa (iltapala hytissä) ja puurojauhetta (aamupalalla kuumaan veteen sekoitettuna). Artza söisi kyllä muuten samaa ruokaa kuin muutkin, mutta suolatonta on saattaa olla matkalla vaikea löytää. Imettämisessä on se hyvä puoli, että jotain takuuvarmasti kelpaavaa evästä on matkalla aina mukana. Päiväunetkin pitää ottaa huomioon. Artza nukkuu sujuvasti rattaissa missä tahansa, mutta Emppa on yleensä saatava sänkyyn tai autoon nukkumaan.

Aikamoinen matka, vaikkemme oikeastaan minnekään menetkään, matkustimme vain eri kulkuneuvoilla ja päädyimme lähtöpisteeseen. Oli yllättävän hauskaa vain matkustella. Yleensä kun kulkuneuvot ovat vain se välttämätön paha, jolla päästään määränpäähän. Nyt matka oli määränpää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti