Unimasa-projekti

Lähtötilanne: Artza nukkui vieressäni parisängyssä ja Emppa parisängyn sivuvaununa olevassa lastensängyssä. Lasteni isä, rakas aviomieheni, taas vietti yönsä lastenhuoneessa Empalle aikoinaan hankitussa 120 cm leveässä jenkkisängyssä. Poikien nukuttaminen oli haastavaa. Ensin Artza sai maitoa sängyssä ja joskus nukahti siihen ja päästiin Empan iltapuuhiin. Emppa katseli Artzan ensimmäisen nukutusyrityksen ajan telkkaria tai leikki. Jos Artza ei nukahtanut tissille, hänet laitettiin rattaisiin ja mieheni lähti iltakävelylle Artzaa nukuttamaan. Minä taas siirryin Empan kanssa iltapuuhiin. Kun mieheni ja nukahtanut Artza palasivat kävelyltä, kannoin Artzan sänkyyn. Sitten piti vielä odotella, että molemmat lapset ovat kunnolla unessa ennenkuin pääsin livahtamaan makuuhuoneesta. Aikaa tähän kului pahimmillaan yli kaksi tuntia. Yöllä Artza heräsi usein. Jonain yönä laskin seitsemän herätystä, mutta yleensä en laskenut.  Aina herätessään Artza halusi tissiä ja myös sai. Nukahdimme useimmiten molemmat uudestaan melkein samantien. Viimeaikoina tosin Artza ei aina nukahtanutkaan maidon jälkeen, vaan alkoi levoton hyörinä ja pyörinä, joka saattoi kestää jopa tunnin.

Tavoite: Projektin päätyttyä molemmat lapset nukkuvat lastenhuoneessa, kumpikin omassa sängyssään. Minä nukun parisängyssä aviomieheni vieressä. Molemmat lapset laitetaan kerralla nukkumaan eli kenenkään ei tarvitse odotella ja homma sujuu yhdeltä aikuiselta. Yöllä ei heräillä.

Projektin kesto: valmisteluvaihe 4 vko, käyttöönottovaihe 2 vko

Budjetti: 300 euroa (parvisänky ja patja)

Projektin toteutus: Aloitin projektin hankkimalla lastenhuoneeseen sängyn myös toiselle lapselle. Kun sänkyasiat olivat kunnossa, lapset siirtyivät nukkumaan lastenhuoneeseen. Minä nukuin tässä valmisteluvaiheessa suurimman osan öistä Artzan vieressä lastenhuoneessa. Illat olivat haastavia, sillä Emppa ramppasi vähän väliä juomassa tai muuten vaan milloin missäkin ja havahdutti joka kerran Artzan. Tilanne rauhoittui, kun Empalle annettiin juomapullo parvisängyn ylimmälle rappuselle.

Käyttöönottovaiheessa projektissa oli yövierotus ja unikoulu. Artzan piti oppia nukahtamaan itsekseen, ilman tissiä tai rattaita. Ensimmäinen ilta oli pahin. Lapsi oli selvästi väsynyt, mutta ei pystynyt rauhoittumaan nukahtaakseen. Ensin Artza pyöri levottomana sängyssä ja sitten alkoi itku ja huuto. Kamalaa, sydäntäsärkevän raastavaa huutoa kesti yli kaksi tuntia. Pari kertaa vaihdoimme mieheni kanssa vuoroa, kanniskelimme ja taputtelimme Artzaa. Lopulta lapsi sammui isänsä syliin kesken huudon. Emppa nukahti jossain vaiheessa toisen huudosta huolimatta. Ensimmäisenä yönä Artza heräsi kerran ja huuto jatkui siitä, mihin ennen nukahtamista jäi. Vartissa mieheni sai Artzan takaisin uneen. "Super-isi", kuiskasin hänelle, kun hän tuli takaisin nukkumaan. Ensimmäisen illan ja yön jälkeen Artza ei enää itkenyt nukkumaan mennessä tai yöllä. Yöheräämisiä oli kerran yössä muutaman yön ajan. Jos mieheni meni lastenhuoneeseen, Artza sai unenpäästä nopeasti taas kiinni. Minun kanssani meni pahimmillaan tuntikin. Artza teki kaikenlaista pitääkseen minut ja itsensä hereillä: kiipesi päälleni, repi tukasta, nipisteli. Mutta ei itkenyt.

Lopputulos: Illalla lelujen keräämisen, iltapalan ja mahdollisen suihkun/kylvyn jälkeen lapset menevät potalle ja samalla pestään hampaat. Sen jälkeen luetaan (lyhyt) unisatu Artzan sängyssä. Sadun jälkeen Emppa menee omaan sänkyynsä ja Artza saa äidin sylissä maitoa. Maitotankkauksen jälkeen teen Artzasta "unipaketin" eli kapaloin hänet. Pidän Artzaa kainalossa, kunnes hän nukahtaa ja avaan sitten kapalon. Empalle vielä lentosuukko huoneen ovelta. Artza ei ole enää herännyt öisin, tai jos herääminen, niin nukahtaa itse uudestaan herättämättä muita. Tänä aamuna Artza heräsi varttia yli kuusi tilaamaan aamumaitoa. Imetyksen jälkeen jatkoimme vielä uniamme. Eilen lapset nukkuivat yhtäsoittoa puolikahdeksaan. Projektin tavoite saavutettiin jo aikataulutettua aiemmin. Valmisteluvaihetta oli takana kolme viikkoa, kun siirryimme käyttöönottovaiheeseen. Käyttöönottovaiheessa ei mennyt viikkoakaan. Budjettikin alittui muutamalla kympillä. Hyvä me!