torstai 31. heinäkuuta 2014

Banaani-mansikka"pirtelö"

Näin kuumalla tekee mieli kylmää. Teimme Empan kanssa "pirtelöä". Ensin Emppa pilkkoi pari banaania ja laittoi ne pakkaseen. Pakastimesta taas otettiin mansikkasosetta jääkaappiin sulamaan.

Puolen päivän kuluttua banaani ja mansikka olivat sopivan kohmeisia. Kippasimme ne muovikannuun ja hurautin ne sauvasekoittimella hienoksi. Sekaan vielä maitoa sen verran, että juoma on tarpeeksi ohutta pillillä nautittavaksi ja vähän vanilja-aromia. Hyvää tuli Artzankin mielestä.


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kotiteatteria


Kaksi tuolia, peitto, leluja ja innokas esiintyjä. Siinä kaikki, mitä tarvitaan nukketeatteriesitykseen.

Emppa näki keväällä päiväkodissa nukketeatteria ja on sen jälkeen järjestänyt usein esityksiä. Käsikirjoitusta ei ole, vaan improvisaatiolla mennään.


Meillä on tänään oikein teatteripäivä, sillä nukketeatterin jälkeen sain vielä nauttia vauhdikkaasta Supermies-teatteriesityksestä. Tässä teatterissa yleisökin pääsi mukaan esitykseen: Minä sain pulassa olevan neidon osan. Mielummin olisin kyllä ollut sankari, mutta Empan esitys, joten minun oli tyydyttävä osaani.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Lääkekippojen uusi elämä

Jos sattuu tuntemaan vaikka vanhainkodissa asustavan vanhuksen, niin tässä on hyvä yhteistyöprojekti vanhukselle ja lapselle. Meillä oman, nyt jo edesmenneen, mummoni hommana oli kerätä lääkekippoja. Urakkaan osallistui myös pari muuta, samalla osastolla asuvaa vanhusta. Pojat eivät vielä silloin kipoista välittäneet, mutta keräysosuuden toisena osapuolena oli poikien serkku.  Aina oli purkkipino mummolla odottamassa, kun serkkutyttö meni käymään.

Monenlaista pyramidia kipoista on tehty, tässä näyte "Kiinan muurista".


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Keittiöhommia

Kotityöt ovat kaatuneet päälle. Jotenkin pitäisi saada poikia värvättyä apuun. No, kiinnostavia töitä olisi esimerkiksi paistinpannulla paistaminen, mutta eihän se käy. Lopulta keksin tarpeeksi "vaarallisen" kaksivuotiaalle sopivan homman. Tiskikoneesta tulevat ruokailuvälineet ovat kuumia (mutta eivät liian kuumia) ja niiden käsittelyssä tarvitaan EHDOTTOMASTI uunikintaita. Olen saanut tähän hommaan apua jo useammankin kerran ja tästä on ihan oikeasti apua. Vinkkejä tästä aihepiiristä otetaan kiitollisena vastaan.


Vaarallisessa Superhommassa pitää tietysti olla pukeutunut asianmukaisesti :)

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kesäpäivä kellarissa kierrättäen

Olen nyt ollut 2,5 viikkoa lomalla. Meillä on ollut kivoja vieraita, isot juhlat ja pieni keälomareissukin on tehty. Todelliselta lomalta tuntui kuitenkin eilinen mummuni kellarissa viettämäni päivä.

Mummu opetti minulle viime kesänä maton kutomista ja nautin hommasta niin paljon, että halusin tänäkin kesänä kutomaan. Tällä kertaa syntyi makuuhuoneeseen ihanan pehmeät vaaleat matot. Kuteina oli kaatopaikkakuormasta pelastettua kudetta sekä mummun kuteiksi leikkaamia vanhoja lakanoita. Mummu oli jo tehnyt toisen maton valmiiksi, mutta minä sain tehdä toisen.

Ihan paras kesälomakohde. Matot on jo irrototettu puista.
Mummu oli pihalla lasteni kanssa ja minä kudoin. Poljin alas, sukkulan heitto, kuteen asettelu, poljin ylös ja pari paukautusta. Sitten toiselta puolelta uudestaan ja sitten taas toiselta. Suorastaan meditatiivista. Välillä Empan traktorileluun piti kiinnittää kyntöauraa ja välillä Artsa halusi äidin syliin, mutta sain omaakin aikaa. Kerran oli tosin oli pakko kurkata pihalle, sieltä kun kuului hurjaa kiljuntaa ja huutoa. 85-vuotias mummuni siellä meni lasten kanssa vesisotaa. :)

Mummu hakee vaahteranoksia vihtaa varten.

Kun matot oli kudottu, irrotettu kangaspuista ja päät solmittu, mummu lämmitti saunan ja teki vaahterasta vihdan. Minä ja mummu vihdoimme ylälauteella ja lapset "pesivät" itseään eli leikkivät pesuvadin, saippuan ja pesusienen kanssa alhaalla. Välillä vilvoiteltiin ja sitten taas jatkettiin. Muistan saunareissut mummun kanssa omasta lapsuudestani ja uskon että eilisestä jäi lapsilleni mukava muisto. Ensi kesänä taas uudestaan. Pitääkin katsoa oma liinavaatekaappi läpi, josko siellä olisi jokin lakana, joka saisi uuden elämän matossa.

Matot makuuhuoneessa.

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kolmården

Vietimme tällä viikolla kaksi hauskaa päivää Kolmårdenissa. Varaukset tein pari päivää aikaisemmin netistä. Kolmården-paketin (2 päivää eläintarhassa ja 1 yö Vildmarkshotellissa) varasin täältä. Laivamatkan taas varasin täältä. Koska on lomakausi ja tein varaukset viimetipassa, jouduimme tyytymään laivassa ikkunattomiin hytteihin ja hotellissa näköalaan parkkipaikalle.

Ajoimme laivaan Turussa. Automatkustajien pitää olla paikalla tuntia ennen laivan lähtöä. Olipa pitkä tunti. En uskaltanut päästää lapsia autosta ulos laiturille muiden autojen sekaan seikkailemaan. Eväillä ja puhelimen Angry Birds -pelillä saatiin "Mennään nyt jo" - marinasta karsittua edes pieni osa. Koska matkustimme iltalaivalla, ei laivalla tehty juuri muuta kuin mentiin nukkumaan. Emppa halusi välttämättä nukkua yläsängyssä, joten asettelimme varmuuden vuoksi sängyn tikkaat sängyn laidaksi. Aamulla aikaisin matka taas jatkui. Kolmården on aika lähellä Norrköpingiä, joten suunnistamalla Tukholmasta E4-tielle pääsee hyvin matkaan. Kolmården aukeaa vasta klo 10, joten aamulaivalla tulijoilla on hyvin aikaa. Mekin teimme kaksi pysähdystä, ensin aamupalaa Tukholman liepeillä ja sitten ajankulutusta Norrköpingbrossa. Neljä suomalaisbussia samalta laivalta pysähtyi myös jälkimmäiseen. Nyköpingsbrosta löytyy muuten suuri karkkikauppa, jos laivalta ei tullut riittävästi ostettua. :)

Nyköpingsbro
Kolmårdenissa pysäköimme hotellin parkkipaikalle, haimme hotellilta parkkilipun, pääsyliput ja huoneen avaimet ja suuntamisimme eläintarhaan. Kolmården on todella laaja ja mäkinen. Rattaat tulivat tarpeeseen, Emppakaan ei olisi jaksanut kävellä kahta päivää, Artsasta puhumattakaan. Mieheni sai kyllä hyvän treenin lykätessään kahta poikaa mäkiä ylös ja alas kahden päivän ajan.

Aika uutena juttuna Kolmårdenissa on Safari-köysirata. Mikäli paikalla on heti aamusta, sinne kannattaa suunnata ensimmäiseksi, niin välttyy jonottamiselta. Köysirata-ajelu kestää melkein puoli tuntia ja sen aikana näkee vaikka mitä eläimiä. Opastus nauhalta löytyy suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tiesittekö muuten, että leijonalaumassa naaraat metsästävät ja urokset hoitavat jälkeläisiä? Tai että kirahvi synnyttää seisaaltaan, jolloin poikanen putoaa syntyessään noin kaksi metriä maahan? Tällaista ja paljon muuta kuulimme köysirata-ajalulla.

Safari-köysirata ja leijonat

Kolmårdenissa eläintarhassa voi kierrellä ja katsella eläimiä ihan oman aikataulun mukaan, mutta monilla eläimillä on myös omat esiintymisajat. Esiintymiset voivat olla show-tyyppisiä, ruokkimista tai esittelyjä. Kaikkiin esiintymisiin ei millään ehdi ja useat ovat yhtäaikaa, joten valitseminen on vaikeaa. Kartan ja esiintymisaikataulun ääressä kannattaa viettää hetki, sillä puiston laidalta toiselle ei hetkessä singahdeta.

Apina yrittää onkia vedesätä banaania.
Hylkeet ja merirosvot -show.
Sarvikuonoja ja muitakin.
Kolmården on paljon muutakin kuin eläintarha ja hyvä niin. Vaikka eläinten katseleminen on mielenkiintoista, välillä pitää päästä itsekin touhuamaan.

Sähköautorata
Kulmården-leikkipaikka
Vuoristorata. Emppa ja isi etummaisessa vaunussa.
Vuohien aitaukseen sai mennä rapsuttelemaan eläimiä.
Ensimmäisen Kolmården päivän päätteeksi raahauduimme samalla alueella sijaitsevaan hotelliin. Avaimet huoneeseen saimme jo aamulla, mutta huoneisiin pääsee vasta klo 16 jälkeen. Hotelli oli vähän kulunut, mutta ihan siisti ja oikein sopiva tarkoitukseen. Meille aikuisille oli huoneessa parisänky ja lapsille kerrossänky. Yläsängyssä oli laitakin jo talon puolesta. Hotellissa oli lapsille parikin leikkipaikkaa, pari ravintolaa ja kylpylä. Kävimme syömässä hotellin alakerran ravintolassa buffeessa ja ruoka oli oikein hyvää. Ruuan jälkeen menimme vielä uimaan kylpylään ja sen jälkeen olikin jo nukkumaanmenoaika.

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen luovutimme huoneen ja siirsimme auton Kolmårdenin pääportille. Pakettiin kuului parkkilippu myös sinne. Toisena päivänä ihmettelimme eiliseltä kokematta jääneitä juttuja ja parhaita juttuja uudestaan. Lounaalla kävimme Safari-ravintolan buffeessa, mikä oli tosin pettymys. Edellisenä päivänä nautitut lihapullat ja muusi Farmors Köketissä oli paljon parempaa vastinetta rahoille.

Kolmårdenissa vierähti toisenakin päivänä niin pitkään, ettemme ehtineetkään pitää paluumatkalla päivällisen mittaista taukoa, vaan syöminen jäi odottamaan laivaan nousua. Paha virhe. Kaksi väsynyttä ja nälkäistä lasta eivät ole hyvää matkaseuraa. No, kun ruokaa vihdoin saatiin, homma helpottui ja nukkumaanmeno sujui hytissä ihan mallikkaasti. Isi-miehen lähetin lasten iltapuuhien ajaksi laivan pubiin nauttimaan hetken omasta ajasta. Itsestäkin tuntuu vielä näin reissun jälkeisenä päivänä, että lomamatkan jälkeen tarvitsisi hetken omaa lomaa. Mutta hyvä reissu oli.